Matthau Mikojan

Tsekatkaa liveversiot neljästä uudesta kappaleesta, eli maistiaisia tulevasta. Materiaali kuvattu Tammerfesteiltä.

Check out live versions of four new songs filmed at Tammerfest. 

http://www.myspace.com/matthaufan/videos

Go see DATES section for more details

Takremmat keikkainfot DATES osiossa.

Matthau: A good friend of ours Olli Mustajärvi picked me up exactly at seven AM after which we collected everybody else and headed to Pirkkala. At the airport our trip to Germany almost came to a halt; Simo had forgotten to add his cymbal hardcase to his flight which meant that we would have to rent them or borrow them from support acts night after night, which we did. We were fortunate to have such understanding and fine bands supporting us. I was next in line to fuck things up. I had left my boarding pass at home and had to pay 40€ to get a new print. Shit! But that was nothing compared to Jussi, our sound engineer, who had booked his flight for the wrong month Feb 10th. By the time we were up in the air we were already arrprox. 300€ poorer. Ryanair -Fly Cheaper!

A few hours later we were greeted by our booker Elfi and our driver Goran who drove us to a hostel in Hamburg. For Jussi and Ossi, our good friend who was there filming and taking pictures, it was their first time in Germany so we immediately went downstairs for beers (except for Simo) at a bar called Willi´s which turned out to be "labelled with a rainbow ;o)".

Before we knew we were in the middle of soundcheck at a familiar club called Logo excited as always. We played a great show and it was a perfect start for the tour. After the show our boys headed to Reeperbahn.

Simo: Our friend gave us a ride to Reeperbahn. This time it wasn´t as wild as it was a couple of years ago but last time it was Saturday, so... That doesn´t mean we didn´t have tons of fun, though. As weird as it sounds we actually ran into a band from Finland called Monday. These guys were just as drunk as we were. I mean, what are the odds?!

Next morning we headed to Berlin. In Berlin we did our first signing session at the X-tra-X shop. We were late as usual. Usually people ask us to sign the weirdest things but this one tops them all; we were asked to sign a LIVING TURTLE! It was probably cool but Please do NOT bring animals of any kind to these sessions. They don´t understand what it´s all about. Thanks ;o)

Daily rhythm on tour is always pretty much the same. Wake up hungover, travel to the next town, get through the soundcheck, eat, drink, wait, wait more and PLAY. That night we played a great gig at a club called Knaack. An old friend of ours was among the audience so we couldn´t just call it a day and go to the hotel after the show which in any other case we would have done, of course... ****SHIT!!! So we reserved a table at a place called White Trash and decided to enjoy ourselves instead.

Once we got back to the hotel we got dressed up in each others clothes (for whatever reason) and to be honest this is where our collective memory starts to weaken. Nevertheless everybody found their way to bed except for Janne who was found sleeping on the kitchen floor and Matthau who was still sitting at the kitchen table holding on to his bottle of beer -passed out.

Next morning we had a fine breakfast and headed to Leipzig. Leipzig has always been fantastic and this time was no different. First we did a signing session at X-tra-X and then to the gig. We played at Four Rooms again. The place was packed.

We were so thrilled that we forgot to leave after the show and stayed there until early in the morning. Thank you Leipzig, once again!

Jussi: A Special thanks to Pub N´ Steel who brought the mixing console and microphones... If it wasn´t for you.

Our next target was a cool place called Paunchy Cats in Lichtenfels. It was a great night and we had a lot of fun. After the show: Matthau and Janne got what they wanted (a bottle of Jack) and went back to the hotel, whereas Simo, Ossi and Jussi took the free advantage of the night´s sponsor Jägermeister. Thanks Sebastian!

The place we stayed was one of the coolest ever. There was a river flowing right under our window... Had we had our fishing reels with us, it would´ve been fantastic.

The next morning our super heroes woke up fresh ready for the brand new day; a cup of coffee, breakfast etc. Matthau was being treated that morning; he got his breakfast in bed. He was so amazed and full of gratitude that he fell asleep in-the-middle-of-sentence style pouring the contents of his cup full of hot coffee all over himself. Great success!!!

The next city was Ludwigsburg. The drive there was hellish. We were scared to death sitting in the back of the car when our driver does everything but focuses on driving. I mean, when you drive at 180 km/h while it´s pouring rain do you have to A) eat, B) talk on your cell phone, C) play with your mp3 or D) tell one of your endless stories facing us in the back of the car.

We played at a club called Rockfabrik where we had a backline from hell. Nothing worked.

There was problems with drums and the bass amplifier was not working properly not to mention the guitar amp which was from outer space as far as we´re concerned. Despite all that we did our best to entertain and keep it up. This kinda stuff happens when you´re using different backline every night. Thanks to Pink Mercury who cancelled one week prior to the tour. Anyway we gave 100%.

Monday was day off. Our initial plan was to drive to Köln on Monday morning and chill out n´ take it easy. This never happened. Our driver, for whatever reason, chose not to follow the GPS and a three hour drive turned into five hours including a prayer break, YES a prayer break, up on a hill in the middle of nowhere 30 km away from Köln. Fuck!

Anyway, once we got to Köln we went to have dinner, ridiculously good chinese in this case. Go check out this restaurant called Big China -it´s fantastic! We also found this amazing 60 years old pub where we laughed ourselves to death -all the tension was gone. For the rest of the evening we enjoyed the company of some locals and some Spanish/Austrian tourists at the hotel bar. Cheers!

The next day we went shopping and checking out the town. It was a beautiful, magical day. In the afternoon we had one more signing session to do at the Art of Dark store. It sounds easy, doesn´t it, but with a driver like ours it was extremely difficult. If you got GPS how can you be lost all the time? It´s easy; when GPS tells you to turn right -turn left! etc. and you get the idea.

In the end this nice guy from Art of Dark guided us there by hand, literally.

The last show of the tour took place at a club called MTC. I´m not sure but I think I´ve been there before. It was not called MTC then but something else. This was in 2006 with Bloodpit. I personally think it was the best show of the whole tour. It really was magic!!!

The next morning we flew back to Finland pocket full of memories we will never forget. Thank you Germany! Special thanks go to Elfi, Goran, all the support bands (we can´t thank you enough). We also want to apologise all those who found our presence unpleasant or disturbing... Nah, just piss off! ;o)

LUV,

Matthau, Simo, Janne, Ossi and Jussi

Matthau: Orkesterimme virallinen ystävä Olli Mustajärvi saapui pihaani tasan kello seitsemän aamulla, minkä jälkeen poimimme seurueen kyytiin ja suuntasimme kohti Pirkkalaa. Lentokentällä selvisi, että Simo oli unohtanut sisällyttää lentolippuvaraukseensa hardcasen peltejä varten, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että pellit jouduttaisiin joko vuokraamaan tai lainaamaan lämppäribändeiltä ilta toisensa jälkeen. Onneksi jokainen lämmittelyakti oli erittäin ymmärtäväinen ja ystävällinen. Seuraava vastoinkäyminen sattui itselleni, olin nimittäin unohtanut lentoliput kotio ja uuden tulostaminen maksoi 40 €, mutta tämä ei ollut vielä mitään verrattuna miksaajamme Jussin mokaan. Lentovarausta etsittäessä selvisi, että äänitaiteilijamme olikin varannut lentonsa lähteväksi 10. helmikuuta, eli siis kuukautta aiemmin kuin juuri alkava reissumme. Koneeseen päästyämme olimme jo n 300€ köyhempiä.

Muutamaa tuntia myöhemmin saavuimme Bremeniin, missä vastassa olivat promoottori Elfi ja kuskin virkaa hoitava Jeff (Goran), jotka saivat välittömästi uudet nimet "Tonttu" ja "Kokki". Hostelliin päästyämme suuntasimme välittömästi aulabaariin (kaikki, paitsi Simo) ottamaan ensipuraisut saksalaisesta oluesta. Paikka osoittautui sateenkaaribaariksi nimeltään Willi´s. Hieman myöhemmin olimmekin jo tekemässä soundcheckiä tutussa hampurilaisessa Logo klubissa, missä lämmittelijänä toimi Bollecopter. Illan keikka oli täydellinen aloitus rundille, kiitos siitä paikalla olleille. Keikan jälkeen poikamme katosivat Reeperbahnin yöhön.

Simo: Suunta oli selkeä, ryhmä ei niinkään, hehe. Ystävämme tarjosi meille autokyydin "asian ytimeen" Reeperbahnille. Aiempi kokemus vuodelta 2008 oli kyllä suoraan sanottuna vaikuttavampi, sillä silloin oli lauantai. Ja meinikihän on tuona viikonpäivänä erittäin vilkas Hämeenkadun viikonloppuyö times 10 000. Mutta kyllähän sitä keskiviikkonakin meiningit saatiin aikaan. Epäselväksi jäi, että millä todennäköisyydellä törmää suomalaissoittajiin samassa maassa, samassa kaupungissa, samassa baarissa, samaan kellonaikaan ja samassa kuosissa? Well anyway, samasta baarista löytyivät tällä kertaa Monday -yhtyeen tyypit. Ilmeet varmasti puolin ja toisin näkemisen arvoiset ja siitäkös se riemu sitten repesi. Vodkan ja oluen kulutus oli lievästi sanottuna isolla kädellä toteutettua ja juttuahan riitti. Hyvä boogie! Kiitos Tuomas, Henkka ja muut!

Seuraavana aamuna (normaalisti n. puoli tuntia myöhässä) lähdettiinkin sitten kohti Berliiniä ja ensimmäistä nimmarisessiota X-tra-X -vaatekauppaan. Ei muuta, kuin nimeä julisteeseen, postikorttiin, levynkanteen, keikkalippuun tai, kuten tällä kertaa todettiin ihan mihin vaan! Emme mene vannomaan, mutta voisimme veikata, että kauhean moni yhtye ei ole kirjoittanut nimmaria elävään kilpikonnaan! Olihan se tavallaan hienoa, mutta eläimien tuominen vastaavanlaisiin tilaisuuksiin ei ole hyvä idea eikä missään tapauksessa hyväksyttävää.

Päivärytmi rundilla on aina suurinpiirtein sama, eli saapuminen kaupunkiin, soundcheck ja sen jälkeen vapaamuotoista odottelua, eli aina kauhea kiire odottelemaan. Illan keikka Knaack klubilla oli mahtava ja kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan. Berliinin keikalla oli vanhoja tuttuja aiemmilta Saksan rundeilta ja tämähän tarkoittaa sitä, että iltaa ei voitu jättää puolitiehen, eli autokuljetus White Trash -nimiseen ravintolaan, mistä ryhmällemme oli varattu pöytä (reserved for the White Trash).

Seuraavana aamuna nautittuamme maittavan aamiaisen suuntasimme kohti Leipzigiä, aluksi paikalliseen X-tra-X kauppaan nimmarinjakosessioon ja sieltä suoraan soundcheckiin Four Rooms -nimiseen klubiin. Leipzig on ollut aina orkesterillemme otollinen ja tälläkään kertaa emme joutuneet pettymään. Mesta oli täynnä, mitä jaksettiinkin juhlistaa aamuun asti, tottakai.

Jussi: Leipzigin keikkaa ei olisi kyllä tapahtunut ilman veikeää lämppäriorkesteria Pub 'n Steeliä. He toivat tullessaan mikserin ja muutaman mikin, joita ilman olisi ollut no show!

Seuraava kohteemme olikin Lichtensfels, Paunchy Cats. Paikka oli mukava ja intiimi pubi, jossa oli todella mukavaa vetää. Osalle reissulaisista ilta jäi lyhyeksi; keikkoja oli vielä jäljellä ja kunnon yöunet tulisivat tarpeeseen. Sen sijaan...

Simo: hyvän keikan jälkeinen juhlatunnelma houkuttelikin siis itseni, Ossin ja Jussin jäämään paikan päälle kuuntelemaan hyvää (ja erittäin Skandinaavispainotteista )rockmusiikkia ja nauttimaan erään yrttiviinaa valmistavan firman sponsoroimia ilmaisia juomia isolla kädellä. Tunnelma viihtyi katossa komeasti saksalaiseen tapaaan aina aamukuuten saakka. Tämän jälkeen alkoikin poikia tupakoinnin jälkeen kummasti väsyttää eli hotellille siis. Pakko myös mainita, että kyseessä oli yksi hienommista majoituksista, missä olimme. Hotellin parvekkeen alla virtasi iso joki, johon olisi halutessa melkein voinut heittää ongen ja kalastaa (tai hukuttautua). Greit!

Sunnuntaiaamu valkeni päätä kivistävissä tunnelmissa. Noh, ei muuta kuin kahvit, kaakaot ja sämpylät naamariin ja tien päälle. Tai no, tässä tapauksesa kahvit päälle ja kaakaot ja sämpylät naamariin, ainakin Matthaun osalta. Taisi miestä hieman väsyttää, kun aamukahvit kaatuivat sängyssä makaavan kitaralaulujataitelijan päälle kesken lauseen nukahtamisen johdosta. Vahvaa näyttöä. Great success!

Aivan niin great success ei ollu sunnuntai. Ei oikein millään tapaa. Ahdistus, pitkä (tai ainakin todella pitkältä tuntuva) ajomatka pelotti tosissaan. Kokki ajoi ihan miten sattui. Oli pakko avutua kuskille. Auttoi. Hetkellisesti. Jos ajat autoa 180km/h pitkin autobahnia kaatosateessa, niiin onko samaan aikaan pakko: A) puhua kännykkään, B)syödä, C) räpeltää mp3-soitinta tai D)höpöttää taaksepäin kääntyneenä jotain täysin turhaa???

No niin no, hengissä päästiin perille vaikkakin hieman myöhässä. Great success ei jatkunut myöskään keikkapaikalla. Backline oli jotain aivan muuta mihin bändi oli tottunut, ja tekniikkahelvetti jatkui käytännössä koko keikan ajan. Kitarasoundi oli silloin tätä, tuolloin toista, eikä sitä tainnut volumen puolesta kuulla soittajista kukaan. Basso hävisi aina välillä kokonaan äänimaisemasta vain tullakseen takaisin kotvasen kuluttua, jonka jälkeen se katosi taas. Eipä mitään, harmittaa toki että muuten niin hieno keikka kärsi pahasti tekniikkaongelmista. Aina ei kaikki voi onnistua. Kaikesta huolimatta vedetiiin täysillä.

Maanantain vapaapäivä tuli tarpeeseen. Alun perin tarkoitus oli aamusta matkata Kölniin ja ottaa vapaapäivä hotellilla rauhallisesti. Toisin kuitenkin kävi... Kokin matkasuunnitelma oli jotain aivan muuta mitä GPS ehdotti ja kolmen tunnin ajomatkasta tuli hetkessä viiden tunnnin mittainen, sisältäen yhden rukoushetken jossain kukkulalla 30km päästä Kölnistä. Vittu. Kölniin kuitenkin päästiin ja hetken rentoutumisen jälkeen kävimme syömässä aivan järkyttävän hyvää kiinalaista ja levittämässä paikallisille ilosanomaa seuraavan illan keikasta. Loppuillan ja yön vietimme hotellin aulabaarissa viihtyen mukavien paikallisten ja mm. espanjalais-, sekä itävaltalaisturistien seurassa. Viini virtasi ja pidettiin hauskaa koko porukan voimin ja koko yö. Aiemmin mainitun kiinalaisen ruokapaikan nimi oli muuten Big China. Orkesteri suosittelee lämpimästi kaikille Kölnissä vieraileville.

Seuraavana päivänä luvassa oli hieman shoppailua ja hortoilua Kölnin keskustassa, kunnes olikin aika suunnata Art of Dark -storeen nimmarisessioihin. Myös tällä kertaa GPS laite tuntui olevan kovasti eri mieltä kuskimme reittivalinnoista ja lopulta Art of Dark -storen henkilökunta joutui opastamaan kuskimme paikalle sananmukaisesti kädestä pitäen.

Illan keikka oli yksi rundin parhaista, ellei jopa paras.Yksi vapaapäivä takana oli omiaan kasvattamaan latausta rundin viimeiselle keikalle klubissa nimeltä MTC.

Seuraavan aamun paluumatka kotio sujui huomattavasti helpommin kuin menomatka ja ei voi muuta sanoa kuin että taas oli porukkamme kartuttanut lukuisia muistoja jotka eivät unohdu koskaan. Kiitos siitä erityisesti Elfille, Goranille, kaikille lämppäribändeille (if it was´t for you...), paikalla olleille ja sivullisille, jotka joutuivat muuten vain mukaan.

LUV,

Matthau, Simo, Janne, Ossi ja Jussi